Sidon yhteen heiluvat tappurat ja heinänkorret. Teen niistä tallusteltavia mattoja, niiden tahtomatta. Ennen sitä ne saavat roikkua ripotella, katkeilla ja heilahdella tuulen seurassa. Tuo ennen elänyt saa nyt vielä muihin kaimoihinsa solmittuna ihmetellä jättämäänsä elämää. Tuulta en kyllä pysty nappaamaan, enkä merta. Ihmetelkööt nuo siis niitä, minä jatkan solmimista.